Pysähtyä

Pysähtymisen tarpeen huomaa vasta kun pysähtyy. Kun liike lakkaa ja pää tajuaa sen. Kuuntelin tänään ihmistä, joka hyppäsi pois työelämästä, tyhjän päälle. Hetkeksi, suunnitellusti, mutta hyppäsi. Vaihtoi samalla suuntaa. Nyt kun hän on jälleen kynnyksellä hypätä vanhasta kohti uutta, pursuten energiaa, mietin, että pitäisi vaihtaa suuntaa välillä. Taas. Ja pysähtyä. Välillä.

Tuntuu, että aika ja asiat soljuvat eteenpäin. Maailma on hienoisella tavalla ihanan helppo, vaikka kursin haasteiden verkosta kokonaisia työpäiviä jatkuvasti. Olen oppinut elämään sen keskellä, että en riitä, en osaa ja silti selviän. Varpaat eivät kosketa maata. Ehkä tylsistyisin ylettömästi jos pysähtyisin? En oikeastaan halua, mutta toisaalta juuri nyt oma muutos houkuttaa. Oi jospa elämä heittäisi sen eteeni, ilman että minun tulee sitä miettiä. Yleensä se on tehnyt tämän vaiheen minulle helpoksi. Antaa vastauksen ilman että kysyn, antaa löytää, ilman että etsin.

Katsotaan mitä teen ensi syksynä. Tuntuu että jotain voisi tapahtua?

Sopuleista

Ihan aidosti ihmettelen, miten paljon somenäkyvyys muokkaa ihmisten osto- ja elämiskäyttäytymistä? Miten on mahdollista, että suurella osalla kodissa on String-hyllyt, pallovalot, mustavalkoinen matto, teksti-tai mustavalkofiguurisia julisteita ja muuta juuri tälle hetkelle sopivaa sisustusta? Kaikkien kodit näyttävät ihan samalta! Somekodit. Vaikka toisaalta olen sitä mieltä, että omistajat ihan varmasti pitävät niistä aidosti, uskon että muodin vaihtuessa, myös näiden kotien sisustus muuttuu. Tulee joku uusi "pallovalo" tai uusi "String", joka on pakko saada.

Itse näissä tuotteissa ei ole mitään vikaa. Ainoastaan niiden täysimittainen yhdistäminen kaikissa tuhansissa ja tuhansissa kodeissa (koska some) eri tavoin vaan saa minut ajattelemaan negatiivisesti. 

Juuri näistä syistä en ole koskaan voinut ostaa String -hyllyjä, pallovaloja, tähtikuvioisia sisustuselementtejä, mustavalkoista mattoa, itämaista nahkapallia, tekstitauluja, Riviera Maisonin tuotteita jne... Loppuunkulutettuja kauneuksia. Mutta tokikin, olihan minullakin yläasteella Leviksen 501 farkut, huivi kaulassa, Marimekon olkalaukku. Samaa sopulilaumaa siis. Että päätän tähän.

Ois varmaan pitänyt

Joulu meni. Mietin ihan tosissani, että ensi vuonna lähdetään jonnekin jouluksi. Kun en ole jouluihminen, niin en vaan ole ja sen kanssa joudun elämäni elämään. Lappiin tai vaikka Kreikkaan. Joulu poissa kotoa, on joulu erilaisena, toivottavasti kivana?

Mutta uusi vuosi. Siitä pidän. Tykkään siitä, että joku alkaa alusta. Luen horoskooppeja, sen opin ystävältäni ja ajattelen tulevaa vuotta. Lähden mielelläni töihin asiat järjestyksessä, hyvin suunniteltuina, organisoituina. Aloitan vuoden mielelläni niin, että minulla on teema, ei lupauksia, mutta olen täynnä tarmoa ja toimintaa sitä uutta kohti.

No. Uutena vuotena oli vieraita, valvottiin tosi myöhään ja seuraavana päivänä väsytti armottomasti.Annoin sille periksi ja nukuin päikkärit. Hyvä niin. Väsymys jatkui maanantaille. Olin turvoksissa, väsynyt, jumissa. Bad hair-day ja mikään ei istunut päälle. Töissä iski todellisuus heti niskaan, olin viikon lomaillut ja todellakin ottanut muka iisisti. Vuosi alkoi kaaoksessa siis töissäkin, tosin ei omien suunnitelmien vastaisesti en ehtinyt tehdä niitä asioita, joita olin suunnitellut.

Olo on vähän hölmistynyt. Mun mielestä ei voi aloittaa uutta vuotta loppaiselta, vaan se on ikäänkuin mennyt. Pitää odottaa ensi uuteen vuoteen.