Merry Christmas, its over

Eilen myöhään illalla suorastaan riehaannuin. Tajusin, että joulu on ohi, lomaa on vielä viikko ja mitään ei ole pakko tehdä. Voimaannuin suuresti! Olen oppinut "pitämään" joulusta. En ole sen suhteen ollut koskaan traumaattinen, vaan joulu on aidosti kiva juhla, aina ollut. Mutta silti. Se ei ole minun juhlani, selvästikään. On jouluja, jotka ovat kivoja, ja on jouluja, joista on kiva päästä ohi. Ilman, että mitään sen suurempaa ikävää on edes tapahtunut. Joulu vaan ahdistaa. Tänä vuonna olimme ensimmäisen kerran uudessa kodissa, mietimme jokaisen joulukoristeen paikan uudelleen ja loimme tänne joulua.Olen helpottunut, koska aiempina vuosina veljeni ovat viettäneet joulua meillä. Muistot noista jouluista jäivät vanhaan kotiin. Silti alitajunnassa ehkä asia on ollut mielessä, sillä joulupäivänä olisi ollut veljeni syntymäpäivä.

Mutta nyt olen selvinnyt tästäkin. Uutta vuotta kohti uudella energialla. Voi kuinka odotankin vuotta 2017!

Sitä miltä se näyttää

Moni asia ei ole sitä miltä se näyttää. Moni asia saa kuitenkin merkityksensä se mukaan, miten se meille näyttäytyy. Jos lähdet lomamatkalle, matkan muistikuviin ajautuu sellaisiakin asioita, joilla ei ole merkitystä matkan kanssa. Sää, kadonnut matkalaukku, huono palvelu hotellin respassa. Joskus matkan huumassa eivät ulkoiset seikat vaikuta, mutta yllättävän paljon esimerkiksi sää vaikuttaa kokemuksiamme. Viikon loma auringossa, jota on odotettu pitkään, saa tylsän merkityksen koko viikon sateen jälkeen.

Samalla tavalla sitä lukee asioita sen mukaan miltä ne näyttävät. Eilen ja tänään on ollut facebook täynnä kuvia täydellisistä jouluista. Olen hieman tuskastuneena selannut kuvia, toisaalta ymmärtäen että me kaikki jaamme meille tärkeitä asioita. Toisaalta ajatellen, että kuvien taakse sisältyy niitä tarinoita, joita ei haluta kertoa. Ihan samalla tavalla kuin täällä meillä. Vaikka joulu on ihanaa aikaa, en vaan päässyt jouluntunnelmaan. Miksi. Hmm, kysehän on usein seurasta, jossa juhlan vietät. Olin henkisesti etukäteen valmistautunut kaikkeen, mutta silti kaiken ennakoimani tapahtuessa, olin pettynyt. Toivoin, että tällä kertaa olisi ollut toisin. Edes ennakointi ei vähennä pettymystä, joka tarttui myös muihin perheenjäseniin.

Toisaalta, nyt kun tuo tekohymyinen aatto on eletty läpi, voidaan olla kuten halutaan. Parasta joulussa siis tänä vuonna ennakkovalmistautuminen ja joulun odotus ja aatonjälkeinen aika. Ihan kamalaa, mutta totta.

Luulen, että ensi vuotta varten kannattaisi kirjoittaa seuraavan joulun muistiin opit tästä vuodesta. Kohta 1. Vietä joulu oman perheen kesken, ja tapaa "heidät" vasta myöhemmin...

Panostetaan laatuun

Vähemmän on enemmän, laadusta ei tingitä ja mitä näitä nyt on. Tavaraahan sillä yleensä tarkoitetaan mutta oikeasti laatua pitäisi löytyä enemmän muista asioista. Ihmissuhteista, ajatuksista ja teoista. Hyvä laadukas ihmissuhde vastaa kymmentä huonoa, johan tuo on todistettu kehityspsykologisilla tutkimuksillakin todeksi. Yksi ainoa hyvä ihmissuhde lapsuudessa pelastaa.

Pystyn helposti määrittelemään laadukkaan ihmissuhteen tuntomerkit omassa elämässä. Onneksi niitä on useita ja mitä useamman joulun tai kesän näen (eli vanhenen) sitä enemmän osaan niitä arvostaa. Laadukas ihmissuhde on tasa-arvoinen, tasapuolinen, avoin, älykäs, kunnioittava ja itseään huumorilla tutkiskeleva. Näitä ihmisiä tavatessa ja heidän kanssaan elämää eläessä, tuntuu että kasvaa itsekin ihmisenä, antaa muillekin enemmän ja ennenkaikkea, tuntee olonsa hyväksi. Ei katkeroidu eikä tunne olevansa väärässä paikassa.

Huomaanko kuinka muutun?

On jännittävä seurata vierestä erilaisten ihmisten kasvua ja kehitystä. Omien lasten tietysti mutta myös muiden. Nähdä vuosien saatossa, miten ihminen ja ajatukset muuttuvat, yleensä loiventuvat, muuttuvat maailmaa ja muita kohtaan armollisemmiksi. Usein myös itseä kohtaan. Monesti on nähtävissä tietynlaisia kehityskaaria, jotka tunnistaa. Sen, kun ihmisillä ei ole perhettä, kun tulee lapsia, teinien vanhemmat, eroprosessit... Monesti ulkopuolelta näkee yhteneväisyyksiä, voi jopa ennustaa tai sanoa, että odota rauhassa, muutaman vuoden päästä et edes muista tätä kohtaa näin rankkana tai että tämäkin vaihe menee ohi ja tulet kaipaamaan sitä.

Entä omalla kohdalla. Itsestään ei niin helposti huomaaa muutoksia. Luulee olevansa aina samanlainen. Luulee, että on aina ajatellut jollain tavalla. Luulee, että ei olisi muuttunut. Mutta on. On ihan hirveästi ja sen näkee vasta kun sitä oikein pysähtyy miettimään. Huomaa, että ennen olisin itseasiassa ajatellut tästä toisin. Sillä on se maailma minuakin kasvattanut, vaikka en ole sitä tajunnut.

Peilinä itselleen oleminen on vaikeinta, mutta hirvittävän usein ei tule asiasta keskusteltua edes ystävien kanssa, vaikka huomioita tekeekin.