Elämä-ähky

Nyt on niin paljon kaikkea. Eikä ole vielä edes ähkyin aika vuodesta. Toisina päivinä ahdistun kaikesta siitä, mitä on edessä ja tehtävänä, toisina päivinä hykertelen onnesta, kun olen päivän aikana saanut niin monta ihanaa asiaa osakseni.

Jos tekee saa. On helppoa olla aktiivinen, osallistua ja saada päivänsä täytettyä. Vai onko? Eräänä päivänä pitkän rupeaman ja erilaisten minuuttiaikataululla suoritettujen vaihtojen jälkeen päivitin facebookin. Myhäilin tyytyväisenä täyttä elämääni ja kirjoitin, että kaikesta kiireestä huolimatta olen tyytyväinen. Eräs ystäväni kommentoi jotain sen suuntaista, että on helppo olla tyytyväinen, jos voi valita sen.

Totta! Tunne siitä, että päivissä on sisältöä ja kiire on ärsyttävää mutta ihanaa, syntyy vain siitä, että voi valita. Jos ei ole mitään, millä päivänsä täyttää, tai sen joutuu täyttämään pakkotahtisesti, ei voi olla onnellinen. Vapaus. Jälleen kerran olen elämäni perusteeman äärellä. Miten moni asia onkaan linkitetty siihen, että voi valita, on vapaus valita.

Minä olen onnellisessa asemassa. Minulla on asiat hyvin ja vaikka välillä tuntuu, että jollain muulla on paremmin, en uskalla sanoa sitä edes ääneen. Silti tiedän, että monikaan ei vaihtaisi paikkaa kanssani. Ne, jotka minut oikeasti tuntevat. Kaiken sen näkyvän lisäksi kannan mukanani asioita, joita ei kukaan halua. Sellaisia asioita on jokaisella, en ole sinisilmäinen. Siksi olen onnellinen siitä, että minulla on vielä vapaus. Jos sen menetän, menetän kaiken.