Ärsyyntymisestä

Kun sielussa täyttyy tietty raja, alkaa ainakin minulla ärsyyntyminen. Se nostaa päätään, painuu pois, mutta tulee esiin uudelleen yhä sinnikkäämmin, jos en huomaa purkaa sitä tai pysähtyä. Ärsyyntymistä aiheuttavat aina samat asiat. Se, että minuun kohdistuu liikaa odotuksia. Se, että valittaminen ja kitinä on kohtuutonta asioihin nähden. Se, että olen itse niin tyhmä, etten suojele itseäni tältä. No. Lisään vielä yhden, mutta ymmärrättehän, etten ole itse sen yläpuolella. Tyhmyys.

Olen joustava, kiltti, energinen ja aikaansaava. Se on kiva asia itseni mielestä ja tiedän, että se on muidenkin mielestä hieno homma. Olen myös paljon muuta, en noin kivaa, mutta ei ajatella sitä tässä jutussa. Jossain vaiheessa vuotta, monesti muutamankin kerran, tulee mieleeni, että olen liian joustava, liian kiltti, liian energinen ja liian aikaansaava. Odotukset sitä kohtaan mitä teen, ovat välillä ärsyttäviä.

Eilen jäin työpäivän jälkeen lomalle. Esimieheni tietää sen, ja lähimmät työkaverini tietävät sen, koska laitoin heille vielä eilen erikseen siitä muistutuksen. Silti he soittavat ja laittavat sähköpostia, johon odottavat vastausta tällä viikolla. Selvä. Olen mahdollistanut tämän vastaamalla aiemmin. Nyt en jaksa, viitsi enkä halua. Rajani on piripinnassa. Lisäksi olen yrittänyt opettaa tiettyjä periaatteita asioissa ihan hyvällä monellekin henkilölle. Selittänyt MIKSI ja uskonut opettajani heidät kalastamaan, koska en ole antanut valmiiksi vain kalaa. Edelleen saan olla opettamassa kalastamista, koska kalaa pyydetään jatkuvasti. Voisitteko ihmiset opetella ajattelemaan itse ja tekemään itse? I´ve had enough. 

Tiedän että tämä menee ohi, kukaan ei odota minulta tänään eikä kuitenkaan ehkä tällä viikolla vastauksia mutta aina toivon ajattelevaisuutta ja toisen huomioonottamista. Minä olen nyt lomalla. Työpuhelin on äänettömällä. En aio vastata, ellei joku laita tekstiviestillä, että on oikeasti pulassa. Olen kylmä ja kova, ajattelen vain itseäni. 

Kauan ihmisen pitää elää, oppiakseen tämän? Kauan menee, ennenkuin taas unohdan tämän? Kauan menee, ennenkuin kirjoitan tästä jälleen uudelleen? Olen ehkä parantumaton.