On helppo olla onnellinen, kun asiat sujuvat ja perusasiat ovat kunnossa. Arki ja ne ihmiset, joiden kanssa eniten aikaa vietät, tekevät sen. Muutos jossain elämän osa-alueessa järkyttää tasapainoa. Yhtäkkiä huomaat, että valtasuhde kokonaisuudessa vaihtuu ja iso osa ajasta meneekin asioiden miettimiseen, tyytymättömyyden minimoimiseen ja turhautumiseen. Siinä mä olen nyt. Yksi muutos ja kokonaisuus liikahti millin vasemmalle. En voi hyvin.
Mitä nyt mietin. Kadunko, että tein muutoksia arjessa? En. En voinut tietää etukäteen tekeväni väärän valinnan. Tyydyn päätökseeni, mutta tajuan, että nyt pitää toimia, jotta saan elämäni taas siihen pisteeseen, että olen onnellinen. Olen onnekas, sillä minulle työnnetään tarjottimella ratkaisua ja olen ottamassa sitä vastaan. Joskin tietysti hieman epävarmempana kuin ehkä ennen olisin ollut. Nyt mietin tarkemmin, onko tarkottimella puuroa vai pullaa? Eikä tarjotinta ole vielä täysin ojennettu puolelleni. Joudun odottamaan. Piinallisia viikkoja.
Toisaalta, tuo tarjotin oli merkki. Se avasi ajatukseni ja nyt tiedän, että minun on tehtävä muutoksia. Aion toimia vaikka tarjottu tarjotin ei olisikaan minua varten. Päätös helpottaa. Prosessoin jo elämääni siten, että tiedän muutoksen tulevan. Millaisen, en tiedä.
Olen seikkailussa, jossa pelissä on oma elämäni, hyvinvointini, jaksamiseni. Osaan vaatia niitä jo itselleni ja arvostan niitä liikaa antaakseni ne pois ilman taistelua. Pidän tästä seikkailusta, se antaa voimaa. Vapaus tehdä muutoksia, todella tärkeää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti