Joskus mietin, että olisiko muurahaisen elämä onnellisempaa, kuin tämä hyvinvointiyhteiskunnan ihmisen? Me mietimme kamalasti sitä, mikä on työn ja vapaa-ajan oikea suhde, sitä, miten ottaa omaa aikaa ja miten muistaa itseään riittävästi. Vellomme siinä maastossa, että stressaannumme jo pelkästä oman hyvinvoinnin suunnittelusta ja pahoitamme mielemme, jos emme osaa ottaa riittävästi zen-aikaa ja joogata, saati kuunnella sateen ropinaa.
Jos olisi muurahainen, voisi vaan tehdä ja tehdä ja tehdä. Ei miettisi mitään pilateshössötyksiä eikä sitä, ottaisiko syksyllä jumppatuntien sekaan jotain rentoutustunteja tai vaikka valokuvauskurssin tasapainottamaan. Ei stressaisi lähettämättömistä lapsen rippijuhlien kiitos-korteista, eikä siitä, että koulu alkaa ja lasten päivärytmi koostuu yökyläilyista kavereiden luona tai kavereiden meillä, ja pääasiallinen janojuoma on coca cola- koska et ole vahtimassa mitä öisin juodaan, koska nukut, koska olet jo töissä loman jäljiltä.
Muurahainen vaan selviytyy vaistojensa varassa päivästä toiseen. Geeneissä on kirjotettuna oma rooli ja jalat vievät, kroppa kantaa. Pikkusen on turhan lepsua tämä ihmisen elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti