...hyödylliseksi. Loma loppui, työt alkoivat. Itseasiassa tein jo viime viikolla pari päivää töitä, mutta valuin ja vanuin ne läpi. En osannut tarttua, enkä olla toimelias. Siirsin seuraavaan viikkoon.
Ja tänään se alkoi. Työ. Oikeasti. Nukuin edeltävän yön hyvin ja tartuin toimeen. Se oli ihanaa. Uskallan siis todeta, että minulla on edelleen aivotoimintaa ja kykenen järkevään päätöksentekoon sekä toimintaan. Pystyn kommunikoimaan asiallisesti ja säntillisesti. Jipii!
Jokaisena vuonna loman jälkeen olen tuntenut lomaltapaluuahdistusta (what a word!) ja miettinyt mikä minusta tulee isona? Vaikka tiedän, että pidän työstäni ja se antaa erinomaisen täydellisen määrän haasteita ja onnistumisen tunteita, en silti voi välttyä tältä loman jälkeiseltä pohdiskelulta. Ehkä se on omatuntoni, joka sanoo, että työn pitäisi olla myös yhteiskunnallisesti merkityksellistä, esimerkiksi vanhusten, lasten tai työttömien parissa kuten aiemmat työni ovat olleet. Nyt on vain raakaa businesta. Mutta pidän siitä ja sen hektisyydestä. Sanon itselleni, että saan tehdä sitä, koska oikeasti nautin siitä.
Eli jippii. Työt alkoivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti