Törmään nykyään usein ajatukseen, että jotain olisi voinut jättää sanomatta. Minä itse tai joku muu. Sillä kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen, ja aina voi miettiä miten jonkun asian sanoo. Olen allergisoitunut sellaiselle tosissaan sanotulle tai kirjoitetulle bullshitille. Sellaiselle tekstille, jossa sanotaan juuri niitä asioita, joita meidän odotetaan sanovan. Sille, että sanotaan "oikeita" asioita "oikeissa" paikoissa. No, vastapainoksi inhoan myös sitä, että sanotaan ilkeitä, rujoja, tyhmiä tai tuhmia asioita väärissä paikoissa, joilla vastustetaan edellämainittua. Sillä eikö voi olla sanomatta, jos ei voi sanoa mitään kaunista, tai mitään sellaista, mitä oikeasti tarkoittaa?
Haluan laatua. Sitä, että kun juttelen ihmisten kanssa, voidaan jutella avoimesti ja suoraan. Silti kohteliaasti ja toista kunnioittaen. Oikeista asioista. En jaksa pinnallisia tai itsensä erinomaisuutta korostavia tyyppejä. Maailma on täynnä ihania, fiksuja, viisaita ihmisiä, mutta he eivät jostain syystä koskaan sorru kehumaan itseään, vaan teot puhuvat heidän puolestaan. En jaksa samoista syistä lukea ihan kaikkea mitä netti tarjoaa.
En uskalla väittää olevani toiveeni kaltainen ihminen, mutta lupaan pysyvästi parantaa kommunikaatiotani siihen suuntaan, että minun kanssani ei tarvitse tuntea alemmuutta tai huonommuutta. Lupaan, että jos ihquttelen tai muruttelen, teen sen huumorimielessä ja sen ymmärtää jokainen tai sitten tarkoitan sitä oikeasti. Lupaan, että en aliarvioi sitä henkilöä, jonka kanssa olen tekemisissä. Sillä en ole erinomaisin enkä viisain tässä maailmassa ja lupaan muistaa sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti